Akupunktio eläimille
Akupunktio eläimille
KOKEMUKSIA AKUPUNKTIOSTA
"Christelin antama akupunktiohoito tehosi niin hyvin, että kaikki lääkkeet voitiin jättää pois. Akupunktio oli selvästi myös Viirun mielestä nappi valinta, sillä jo puolessa matkassa alkoi piipitys autossa ja hihna kireällä vedettiin aina vastaanotolle! Joku neula joskus saattoi aluksi hieman nipistää, mutta yleensä Viiru ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota.
2021 syksyllä tuli paha kipukohtaus, joka vei eläinsairaalan päivystykseen
Tällä kertaa matkaan lähti tulehduskipulääkkeiden ja Neurontinin lisäksi opiaatteja ja Parasetamolia. Niillä ei saanut Viirua kivuttomaksi, joten heti maanantaina soitin Christelille ja kerroin päätyneeni siihen, että tyttö saisi lähteä viimeiselle matkalleen tutuksi tulleen eläinlääkärin saattamana.
Christel onneksi ehdotti, että kokeillaanko kuitenkin ensin vielä akupunktiota
En suoraan sanoen uskonut ihmeisiin vielä tuolloin, mutta ajattelin ettei se vie kuin hetken kokeilla. Vastaanotolta lähdettiinkin sitten juoksujalkaa, sen minkä hihna myöten antoi ja sitten saikin varoa, ettei joka ojan yli yritä hyppiä! En ollut uskoa silmiäni! Lääkkeet jäivät pikkuhiljaa kukin vuorollaan kokonaan pois. Hoitoväli on ollut voinnista riippuen 2-5 viikkoa.
2022 syksyllä alkoi tilanne huonontua äkisti. Jälleen reissu ortopedille ja tällä kertaa olin jo aika varma, että tästä ei kunto enää kohene. Otettiin uusintakuvat ja ne vasta hurjat olivatkin! Ortopedi ihmetteli, kuinka tyttö ylipäätään vielä kykenee kävelemään. Päädyttiin kuitenkin testaamaan, kuinka tutut pistokset ja lääkkeet tehoavat.
Soitin Christelille varmuuden vuoksi sopiakseni jo valmisteluja viimeiselle matkalle, mutta päätettiin antaa akupunktiohoitoja normaalia tiuhempaan tahtiin. Tälläkin kertaa akupunktio tepsi ja pian vedettiin normaalilenkkejä aivan kuten aina ennenkin ja vietettiin lääkkeetöntä elämää.
Nyt 10-vuotiaalle Viirulle annetaan kerran kuussa Cartrophen-pistos akupunktiohoidon yhteydessä, mutta kipulääkkeitä ei olla tarvittu
Voimat ovat alkaneet hiipua ja selvästi jo vanhuus alkaa näkymään. Mieliala on silti yhä pirteä ja kovasti leikkiäkin tekisi mieli talon ”nuorison” kanssa. Pelkään, että ensimmäiset liukkaat tulevat olemaan liikaa. Toisaalta, onhan ihmeitä tapahtunut ennenkin, joten eihän sitä koskaan tiedä! Olemme jo pitkään eläneet päivä kerrallaan, joten kun aika koittaa niin se koittaa. Nautimme joka hetkestä siihen asti. Ainakin Viiru, koska onhan tuota ”mummokoiraa” nyt tämän matkan aikana sorruttu aika lailla jo hemmottelemaan."
"Viikon lääkekuurin ja maltillisten lenkkien jälkeen tilanne kuitenkin normalisoitui pariksi kuukaudeksi, kunnes eräänä aamuna oli koiralla vaikeuksia mennä makuulle ja nousta maasta ylös. Liikkuminen oli kankeaa, samalla selän ollessa hieman köyryssä. Koiran ilmeestä myös näki että kaikki ei ole hyvin.
Otin yhteyttä Christeliin ja sovimme ajan akupunktioon
Ajattelin samalla että varmaan täytyy ottaa taasen koiralle vahva kipulääkekuuri ja oravanpyörä jatkuu. Akupunktio oli meille hoitomuotona uusi juttu. Christel otti Kaapon iloisesti vastaan, tutki hetken aikaa ja totesi Kaapolla laajalti niska/hartiaseudun sekä koko selän alueen jännityksen ja kosketusarkuuden. Koko alue tuntui myös viileältä. Tiedustelin alkutekijöiksi tulisiko aloittaa kipulääkesarjan antaminen mutta Christel totesi että lähdetään katsomaan kuinka akupunktiohoito vaikuttaa. Kaapolla olikin hetken kuluttua siellä täällä neuloja, varpaita myöten.
Hoito sujui ongelmitta vaikka kyseessä onkin suhteellisen vilkas koira
Heti ensimmäisen hoitokerran yhteydessä lihakset lämpenivät. Varasimme ajan heti parin viikon päähän uuteen akupunktioon. Ensimmäisen hoitokerran jälkeen, odotellessa toista hoitoa, oli jo huomattavissa muutosta: ei ontumista, maahan meno ja nousu sujui ilman sen kummempia ponnisteluja.
Toisella hoitokerralla oli jo havaittavissa ero koiran ryhdin muutokseen
Kaapo ei enää pitänyt takajalkojaan vatsalinjan alla vaan normaalissa asennossa. Selkä oli suhteellisen suorassa.Varasimme ajan taasen parin viikon päähän. Tässä välissä oli Kaapolla ajoittaista ”liikkessä pompottamista” takapäässä.
Ennen kolmatta hoitoa Christel tutki koiran ja totesi kireyttä lannerangan alueella mutta alkutilanteeseen nähden kireä alue oli jatkuvasti pienentynyt. Tuttuun tapaan taas koiralle akupunktioneuloja oikeisiin paikkoihin ja hoito sujui ongelmitta. Nyt päätettiin jo hieman pidentää hoitoväliä. Meni muutama viikko ongelmitta ja saavuimme Kaapon kanssa jo tutuksi tulleeseen paikkaan. Christel totesi, että tilanne on koko ajan parempi.
Kaapon ryhti oli parantunut, selkälinja oli hyvä, sekä lihakset olivat jo kauttaaltaan pehmenneet
Kuukauden päivät menivät nopeasti ja mitään ongelmia ei Kaapolla ollut, ei ontumista tai ongelmia mennä maaten tai nousta maasta ylös. Itseasiassa siitä oli tullut taas riehakas pappakoira, jonka menoa piti välillä hieman rauhoitella.
Asiasta haastavaa teki sekin, että kaikki lenkkitiet olivat jäässä ja valitettavasti oli vaikeuksia liikkua liukastelematta. Varmastikin vaistomaisesti Kaapo jännitti lihaksiaan kun tiet olivat jäisessä kunnossa liikkua. Niinpä viidennellä hoitokerralla olikin vähän lihaskireyttä havaittavissa, mutta Christel totesi kuitenkin että poika on todella hyvässä kunnossa!
On ollut ilo seurata kuinka koiran vointi on kohentunut parin kuukauden ajassa aivan merkittävästi
Jatkamme edelleen tätä hoitomuotoa – tarpeen mukaan tiheämmin tai harvemmin. Kokemuksena akupunktio on ollut Kaapolle oikea hoitomuoto. Kertaakaan ei ole jouduttu turvautumaan kipulääkkeisiin hoidon aikana. Koira on jälleen halukas liikkumaan, välillä ehkä liiankin kanssa."
"Käytin Mantaa hierojalla useita kertoja, sillä ei ollut mainittavaa vaikutusta. Hieroja suositteli akupunktiota ja tekijäksi Christel Boyta. Siitä alkoi upea ja tuloksia tuova hoitosuhde. Aluksi käytiin tiuhempaan hoidossa, ihan muutaman hoitokerran jälkeen alkoi näkyä tuloksia. Mantan liikkuminen parani, jäykkyys väheni ja koiruuteen palasi olemisen ilo!
Enää ei tarvitse käydä Mantan kanssa säännöllisesti akupunktiossa, on niin hyvässä kunnossa
Christelin kannustuksen myötä Mantalta saatiin painoa pudotettua reippaasti ja se tietenkin vaikutti myös koiran oloon. Koska Christelille on äärettömän helppo puhua ja tuli heti luottamuksellinen tunne, niin aloin kertoa itsestäni ja omasta olostani, fyysisestä ja muista mieltä painavista asioista. Christel kysyi haluaisinko kokeilla myös itselleni akupunktiota, halusin tietenkin, eikä kaduta. Kokonaisvaltaisesti on todella paljon parempi olo ja mm. aineenvaihdunta toimii paremmin."
Ihmisiä kohtaan Hilma oli hyvin ystävällinen ja kaipasi kovasti huomiota. Silittäessä Hilma tarjosi toistuvasti alaselkää rapsutettavaksi. Ajoittain Hilma yritti itse "järsiä" alaselän aluetta ja repiä karvoja irti. Spondyloosin hoitoon kokeiltiin alkuun erilaisia lääkehoitoja ja fysioterapiaa, joista tuli vaihtelevasti vastetta. Vastetta oli osittain vaikea arvioida rodun alkukantaisuuden ja korkean kipukynnyksen vuoksi.
Riittämättömän vasteen vuoksi päädyttiin lopulta kokeilemaan akupunktiota
Jo ensimmäisen kerran jälkeen oli nähtävissä positiivinen muutos liikkumisessa ja muutaman säännöllisen kerran jälkeen Hilman lenkkeily palautui peräti ennalleen. Hilma jaksoi mennä taas pidempiä lenkkejä ja entinen reipas ravi löytyi uudelleen.
Hilman käytöksen osalta laumassa olevat ristiriidat tasaantuivat ja Hilman aggressiivisuus loppui
Hilma on innostunut leikkimään enemmän lauman koirien kanssa, jopa pidemmän lenkin jälkeen. Hilmalle on tullut takaisin ns. pentumaista virtaa ja reippaus on lisääntynyt entisestään, vaikka alunperinkin kipeänä ollessa Hilma oli suurimman osan ajasta iloinen oma itsensä.
Akupunktion myötä Hilman lääkitystä on päästy purkamaan ja vointi on silti pysynyt hyvänä. Lääkkeiden lisäksi Hilman kohdalla akupunktiosta on ollut todella suuri hyöty ja sen toivotaan kantavan vielä pitkälle."
Trauman jälkeen Ripa alkoi oireilemaan satunnaisesti. Makuuasennosta nouseminen ja pään kääntäminen oli vaikeaa, tietyt liikkeet saivat aikaan vinkaisun jne. Magneettikuvissa näkyi hermoahtauma selkärangan ja -ytimen välissä. Viisi kuntouttavaa kuukautta sisälsivät mm. kipulääkkeitä, fysioterapiaa, hierontaa, mutta ei akupunktiota ja näin jälkeen päin mietin, että miksi en antanut akupunktiolle jo silloin mahdollisuutta...
Seuraavat kaksi vuotta Ripa oli oireeton ja arki normaalia, kunnes... Tänä vuonna (2022) tammikuussa lumihanki ja liukas jää saivat aikaan Ripassa samoja oireita, joita oli wobblerin oireiden puhjetessa.
Päätin antaa vihdoin mahdollisuuden akupunktiolle
Otin yhteyttä Christeliin ja hän kehotti ehdottomasti kokeilemaan akupunktiota. Lähdimme ensimmäiselle hoitokerralle ja jo pihaan tullessa oli hyvä tunnelma, kotoisa ja miellyttävä miljöö. Ripa on arka uusia ihmisiä kohtaan, mutta Christelin rauhallisuus tarttui nopeasti. Toisen hoitokerran jälkeen vaste oli silmillä nähtävissä. Talven aikana tullut kankeus hävisi ja Ripaan tuli ihan uutta virtaa, mitä sillä oli viimeksi pentuna. Pieniä tekoja ja tapoja tuli arkeen, joiden loppumisen olin laittanut vanhenemisen piikkiin.
Maaliskuussa kuitenkin historia toisti itseään, kun metsässä toinen koira juoksi Ripaa päin kaataen tämän pahasti, taas. Seuraavana päivänä Ripan ei itse noussut makuuasennosta ylös. Kovat kipulääkkeet neurologilta ja soitto Christelille, josta alkoi tehostettu akupunktio kolmena peräkkäisenä viikkona.
Kipulääkkeet lopetin etuajassa, koska akupunktiosta oli niin iso apu
Fenixlinnun lailla Ripa on taas noussut tuhkasta, kipua ei näy arjessa kuten ei lääkkeitäkään. Akupunktion ansiosta tämän vuoden kuntoutus on ollut älyttömän nopeaa ja vähälääkkeistä. Christelin taidot antoivat Ripalle ja meille lisää yhteistä aikaa, jota ei tarvitse lääkkeillä turruttaa. Olemme äärettömän kiitollisia hänelle ja jatkamme käyntejä satunnaisesti ylläpitäen Ripan hyvää oloa. Akupunktio oli hoitomuoto johon en aiemmin uskonut, pidin sitä huuhaana ja tehottomana. Nyt kun olen nähnyt sen vaikutuksen, en voi kuin suositella sitä!
KOKEMUKSIA AKUPUNKTIOSTA
"Christelin antama akupunktiohoito tehosi niin hyvin, että kaikki lääkkeet voitiin jättää pois. Akupunktio oli selvästi myös Viirun mielestä nappi valinta, sillä jo puolessa matkassa alkoi piipitys autossa ja hihna kireällä vedettiin aina vastaanotolle! Joku neula joskus saattoi aluksi hieman nipistää, mutta yleensä Viiru ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota.
2021 syksyllä tuli paha kipukohtaus, joka vei eläinsairaalan päivystykseen
Tällä kertaa matkaan lähti tulehduskipulääkkeiden ja Neurontinin lisäksi opiaatteja ja Parasetamolia. Niillä ei saanut Viirua kivuttomaksi, joten heti maanantaina soitin Christelille ja kerroin päätyneeni siihen, että tyttö saisi lähteä viimeiselle matkalleen tutuksi tulleen eläinlääkärin saattamana.
Christel onneksi ehdotti, että kokeillaanko kuitenkin ensin vielä akupunktiota
En suoraan sanoen uskonut ihmeisiin vielä tuolloin, mutta ajattelin ettei se vie kuin hetken kokeilla. Vastaanotolta lähdettiinkin sitten juoksujalkaa, sen minkä hihna myöten antoi ja sitten saikin varoa, ettei joka ojan yli yritä hyppiä! En ollut uskoa silmiäni! Lääkkeet jäivät pikkuhiljaa kukin vuorollaan kokonaan pois. Hoitoväli on ollut voinnista riippuen 2-5 viikkoa.
2022 syksyllä alkoi tilanne huonontua äkisti. Jälleen reissu ortopedille ja tällä kertaa olin jo aika varma, että tästä ei kunto enää kohene. Otettiin uusintakuvat ja ne vasta hurjat olivatkin! Ortopedi ihmetteli, kuinka tyttö ylipäätään vielä kykenee kävelemään. Päädyttiin kuitenkin testaamaan, kuinka tutut pistokset ja lääkkeet tehoavat.
Soitin Christelille varmuuden vuoksi sopiakseni jo valmisteluja viimeiselle matkalle, mutta päätettiin antaa akupunktiohoitoja normaalia tiuhempaan tahtiin. Tälläkin kertaa akupunktio tepsi ja pian vedettiin normaalilenkkejä aivan kuten aina ennenkin ja vietettiin lääkkeetöntä elämää.
Nyt 10-vuotiaalle Viirulle annetaan kerran kuussa Cartrophen-pistos akupunktiohoidon yhteydessä, mutta kipulääkkeitä ei olla tarvittu
Voimat ovat alkaneet hiipua ja selvästi jo vanhuus alkaa näkymään. Mieliala on silti yhä pirteä ja kovasti leikkiäkin tekisi mieli talon ”nuorison” kanssa. Pelkään, että ensimmäiset liukkaat tulevat olemaan liikaa. Toisaalta, onhan ihmeitä tapahtunut ennenkin, joten eihän sitä koskaan tiedä! Olemme jo pitkään eläneet päivä kerrallaan, joten kun aika koittaa niin se koittaa. Nautimme joka hetkestä siihen asti. Ainakin Viiru, koska onhan tuota ”mummokoiraa” nyt tämän matkan aikana sorruttu aika lailla jo hemmottelemaan."
"Viikon lääkekuurin ja maltillisten lenkkien jälkeen tilanne kuitenkin normalisoitui pariksi kuukaudeksi, kunnes eräänä aamuna oli koiralla vaikeuksia mennä makuulle ja nousta maasta ylös. Liikkuminen oli kankeaa, samalla selän ollessa hieman köyryssä. Koiran ilmeestä myös näki että kaikki ei ole hyvin.
Otin yhteyttä Christeliin ja sovimme ajan akupunktioon
Ajattelin samalla että varmaan täytyy ottaa taasen koiralle vahva kipulääkekuuri ja oravanpyörä jatkuu. Akupunktio oli meille hoitomuotona uusi juttu. Christel otti Kaapon iloisesti vastaan, tutki hetken aikaa ja totesi Kaapolla laajalti niska/hartiaseudun sekä koko selän alueen jännityksen ja kosketusarkuuden. Koko alue tuntui myös viileältä. Tiedustelin alkutekijöiksi tulisiko aloittaa kipulääkesarjan antaminen mutta Christel totesi että lähdetään katsomaan kuinka akupunktiohoito vaikuttaa. Kaapolla olikin hetken kuluttua siellä täällä neuloja, varpaita myöten.
Hoito sujui ongelmitta vaikka kyseessä onkin suhteellisen vilkas koira
Heti ensimmäisen hoitokerran yhteydessä lihakset lämpenivät. Varasimme ajan heti parin viikon päähän uuteen akupunktioon. Ensimmäisen hoitokerran jälkeen, odotellessa toista hoitoa, oli jo huomattavissa muutosta: ei ontumista, maahan meno ja nousu sujui ilman sen kummempia ponnisteluja.
Toisella hoitokerralla oli jo havaittavissa ero koiran ryhdin muutokseen
Kaapo ei enää pitänyt takajalkojaan vatsalinjan alla vaan normaalissa asennossa. Selkä oli suhteellisen suorassa.Varasimme ajan taasen parin viikon päähän. Tässä välissä oli Kaapolla ajoittaista ”liikkessä pompottamista” takapäässä.
Ennen kolmatta hoitoa Christel tutki koiran ja totesi kireyttä lannerangan alueella mutta alkutilanteeseen nähden kireä alue oli jatkuvasti pienentynyt. Tuttuun tapaan taas koiralle akupunktioneuloja oikeisiin paikkoihin ja hoito sujui ongelmitta. Nyt päätettiin jo hieman pidentää hoitoväliä. Meni muutama viikko ongelmitta ja saavuimme Kaapon kanssa jo tutuksi tulleeseen paikkaan. Christel totesi, että tilanne on koko ajan parempi.
Kaapon ryhti oli parantunut, selkälinja oli hyvä, sekä lihakset olivat jo kauttaaltaan pehmenneet
Kuukauden päivät menivät nopeasti ja mitään ongelmia ei Kaapolla ollut, ei ontumista tai ongelmia mennä maaten tai nousta maasta ylös. Itseasiassa siitä oli tullut taas riehakas pappakoira, jonka menoa piti välillä hieman rauhoitella.
Asiasta haastavaa teki sekin, että kaikki lenkkitiet olivat jäässä ja valitettavasti oli vaikeuksia liikkua liukastelematta. Varmastikin vaistomaisesti Kaapo jännitti lihaksiaan kun tiet olivat jäisessä kunnossa liikkua. Niinpä viidennellä hoitokerralla olikin vähän lihaskireyttä havaittavissa, mutta Christel totesi kuitenkin että poika on todella hyvässä kunnossa!
On ollut ilo seurata kuinka koiran vointi on kohentunut parin kuukauden ajassa aivan merkittävästi
Jatkamme edelleen tätä hoitomuotoa – tarpeen mukaan tiheämmin tai harvemmin. Kokemuksena akupunktio on ollut Kaapolle oikea hoitomuoto. Kertaakaan ei ole jouduttu turvautumaan kipulääkkeisiin hoidon aikana. Koira on jälleen halukas liikkumaan, välillä ehkä liiankin kanssa."
"Käytin Mantaa hierojalla useita kertoja, sillä ei ollut mainittavaa vaikutusta. Hieroja suositteli akupunktiota ja tekijäksi Christel Boyta. Siitä alkoi upea ja tuloksia tuova hoitosuhde. Aluksi käytiin tiuhempaan hoidossa, ihan muutaman hoitokerran jälkeen alkoi näkyä tuloksia. Mantan liikkuminen parani, jäykkyys väheni ja koiruuteen palasi olemisen ilo!
Enää ei tarvitse käydä Mantan kanssa säännöllisesti akupunktiossa, on niin hyvässä kunnossa
Christelin kannustuksen myötä Mantalta saatiin painoa pudotettua reippaasti ja se tietenkin vaikutti myös koiran oloon. Koska Christelille on äärettömän helppo puhua ja tuli heti luottamuksellinen tunne, niin aloin kertoa itsestäni ja omasta olostani, fyysisestä ja muista mieltä painavista asioista. Christel kysyi haluaisinko kokeilla myös itselleni akupunktiota, halusin tietenkin, eikä kaduta. Kokonaisvaltaisesti on todella paljon parempi olo ja mm. aineenvaihdunta toimii paremmin."
Ihmisiä kohtaan Hilma oli hyvin ystävällinen ja kaipasi kovasti huomiota. Silittäessä Hilma tarjosi toistuvasti alaselkää rapsutettavaksi. Ajoittain Hilma yritti itse "järsiä" alaselän aluetta ja repiä karvoja irti. Spondyloosin hoitoon kokeiltiin alkuun erilaisia lääkehoitoja ja fysioterapiaa, joista tuli vaihtelevasti vastetta. Vastetta oli osittain vaikea arvioida rodun alkukantaisuuden ja korkean kipukynnyksen vuoksi.
Riittämättömän vasteen vuoksi päädyttiin lopulta kokeilemaan akupunktiota
Jo ensimmäisen kerran jälkeen oli nähtävissä positiivinen muutos liikkumisessa ja muutaman säännöllisen kerran jälkeen Hilman lenkkeily palautui peräti ennalleen. Hilma jaksoi mennä taas pidempiä lenkkejä ja entinen reipas ravi löytyi uudelleen.
Hilman käytöksen osalta laumassa olevat ristiriidat tasaantuivat ja Hilman aggressiivisuus loppui
Hilma on innostunut leikkimään enemmän lauman koirien kanssa, jopa pidemmän lenkin jälkeen. Hilmalle on tullut takaisin ns. pentumaista virtaa ja reippaus on lisääntynyt entisestään, vaikka alunperinkin kipeänä ollessa Hilma oli suurimman osan ajasta iloinen oma itsensä.
Akupunktion myötä Hilman lääkitystä on päästy purkamaan ja vointi on silti pysynyt hyvänä. Lääkkeiden lisäksi Hilman kohdalla akupunktiosta on ollut todella suuri hyöty ja sen toivotaan kantavan vielä pitkälle."
Trauman jälkeen Ripa alkoi oireilemaan satunnaisesti. Makuuasennosta nouseminen ja pään kääntäminen oli vaikeaa, tietyt liikkeet saivat aikaan vinkaisun jne. Magneettikuvissa näkyi hermoahtauma selkärangan ja -ytimen välissä. Viisi kuntouttavaa kuukautta sisälsivät mm. kipulääkkeitä, fysioterapiaa, hierontaa, mutta ei akupunktiota ja näin jälkeen päin mietin, että miksi en antanut akupunktiolle jo silloin mahdollisuutta...
Seuraavat kaksi vuotta Ripa oli oireeton ja arki normaalia, kunnes... Tänä vuonna (2022) tammikuussa lumihanki ja liukas jää saivat aikaan Ripassa samoja oireita, joita oli wobblerin oireiden puhjetessa.
Päätin antaa vihdoin mahdollisuuden akupunktiolle
Otin yhteyttä Christeliin ja hän kehotti ehdottomasti kokeilemaan akupunktiota. Lähdimme ensimmäiselle hoitokerralle ja jo pihaan tullessa oli hyvä tunnelma, kotoisa ja miellyttävä miljöö. Ripa on arka uusia ihmisiä kohtaan, mutta Christelin rauhallisuus tarttui nopeasti. Toisen hoitokerran jälkeen vaste oli silmillä nähtävissä. Talven aikana tullut kankeus hävisi ja Ripaan tuli ihan uutta virtaa, mitä sillä oli viimeksi pentuna. Pieniä tekoja ja tapoja tuli arkeen, joiden loppumisen olin laittanut vanhenemisen piikkiin.
Maaliskuussa kuitenkin historia toisti itseään, kun metsässä toinen koira juoksi Ripaa päin kaataen tämän pahasti, taas. Seuraavana päivänä Ripan ei itse noussut makuuasennosta ylös. Kovat kipulääkkeet neurologilta ja soitto Christelille, josta alkoi tehostettu akupunktio kolmena peräkkäisenä viikkona.
Kipulääkkeet lopetin etuajassa, koska akupunktiosta oli niin iso apu
Fenixlinnun lailla Ripa on taas noussut tuhkasta, kipua ei näy arjessa kuten ei lääkkeitäkään. Akupunktion ansiosta tämän vuoden kuntoutus on ollut älyttömän nopeaa ja vähälääkkeistä. Christelin taidot antoivat Ripalle ja meille lisää yhteistä aikaa, jota ei tarvitse lääkkeillä turruttaa. Olemme äärettömän kiitollisia hänelle ja jatkamme käyntejä satunnaisesti ylläpitäen Ripan hyvää oloa. Akupunktio oli hoitomuoto johon en aiemmin uskonut, pidin sitä huuhaana ja tehottomana. Nyt kun olen nähnyt sen vaikutuksen, en voi kuin suositella sitä!
"Koirani Sulo oli jo elämän ehtoopuolella ja sitä vaivasivat jatkuvat niveltulehdukset ja jatkuvat raskaat lääkekuurit. Sulon kävely oli mitä oli ja olimme jo valmistautuneet lopulliseen eroon. Tuolloin kuulin sattumalta Christelistä, ja varasin välittömästi ajan akupunktioon, vaikka en tosiaankaan tiennyt akupunktiosta tuolloin yhtään mitään. Sulon niveltulehdukset helpottuivat akupunktiolla, kuten niin monet muutkin vanhuuden vaivat. Saimme kokonaiset neljä vuotta lisää yhteistä laatuaikaa, joka tarkoitti hyvää elämää eikä mitään pienellä liekillä menoa, vaan normi lenkkeilyä, leikkiä ja puuhastelua, siis täyttä elämää."
- SYLVI
"Koirani kävi Christelin luona akupunktiossa kymmenen vuoden ajan. Akupunktiohoito laukaisi lihasjumit ja koiran asento ja liike korjaantui hoitojen jälkeen. Koirani ollessa 12-vuotias sen lihakset meni pakkaskeleillä niin pahasti jumiin, että se huusi kivusta noustessaan ylös makuulta ja könkkäsi vain menemään surkeana. Luulin edessä olevan viimeisen eläinlääkärivisiitin, mutta jälleen kerran akupunktiohoidon jälkeen koirani kirmasi kuin nuori poika eikä tarvinnutkaan sille toisaalla määrättyjä särkylääkkeitä. Koirani eli 15-vuotiaaksi ja uskon vahvasti parhaan ystäväni saaneen lisää laadukkaita ja kivuttomia elinvuosia Christelin akupunktiohoitojen ansiosta."
- MINNA
”Loistava kohtaaminen niin eläinten kuin niiden omistajien kanssa. Kiireetön paikka, jossa kuunnellaan. Akupunktio toimii.”
-MARIKA
"Ihana tunne, kun menee koiran kanssa eläinlääkärinvastaanotolle ja koira suorastaan rientää lääkärin luokse ja tervehtii häntä. Näin meille kävi usein, kun vein koiraa Christelin hoidettavaksi akupunktioon. Oli upeaa nähdä kuinka koiran selkä oikeni hoidon aikana. Saimme myös aina lämpimän asiantuntijan apua ongelmiin."
- TARJA
”Todella moni ja mystinenkin vaiva niin koirillamme kuin kissoillamme on hoidettu akupunktiolla. Christelin antamalla akupunktiolla on hoidettu mm. stressiä, aggressiivisuutta, autopelkoa, surua, virtsavaivoja, nivelvaivoja, syömishäiriöitä, suolisto-ongelmia ja hormonaalisia juttuja."
- KAISA
"Olen kokenut, että kun eläimet, jotka ovat rakastaneet akupunktiota ja rauhoittuneet sille täysin, ovat lähteneet viimeiselle matkalleenkin niin, että ovat saaneet akupunktioneulat rentoutukseen, on lähtöhetkikin on ollut jotenkin niin rauhallinen ja kaunis.”
-MERJA
TULE YHTEISHOITOON LEMMIKKISI KANSSA
TULE YHTEISHOITOON LEMMIKKISI KANSSA
Eläimet ovat todella herkkiä aistimaan asioita, jotka tuottavat heille hyvää oloa ja vaikka neulat hiukan tuntuvatkin, suurin osa nauttii hoidosta täysin siemauksin ja oppii jopa rakastamaan tätä tunnetta.
Vain harva eläin vastustaa toimenpidettä. Yleensä potilas nukahtaa hoidon aikana, koska neulat rentouttavat ja keho erittää omia hyvän olon hormooneja eli endorfiineja. Eläimet vastaavat hoitoihin erittäin hyvin, ne ovat avoimempia ja herkempiä kuin me ihmiset eikä niiden mieli taistele vastaan.
Eläimet ovat todella herkkiä aistimaan asioita, jotka tuottavat heille hyvää oloa ja vaikka neulat hiukan tuntuvatkin, suurin osa nauttii hoidosta täysin siemauksin ja oppii jopa rakastamaan tätä tunnetta.
Vain harva eläin vastustaa toimenpidettä. Yleensä potilas nukahtaa hoidon aikana, koska neulat rentouttavat ja keho erittää omia hyvän olon hormooneja eli endorfiineja. Eläimet vastaavat hoitoihin erittäin hyvin, ne ovat avoimempia ja herkempiä kuin me ihmiset eikä niiden mieli taistele vastaan.