Kaukasiankoira Viirun tarina omistajansa kertomana:
”Viiru alkoi ontumaan 7-vuotiaana ja kipuilemaan oikeaa etujalkaa. Ortopedin tutkimuksissa kyynärissä näkyi lieviä nivelrikkomuutoksia ja spondyloosia kaularangassa, rintarangassa ja lannerangassa. Mukaan lähti tulehduskipulääkkeet ja Neurontin sekä suositus fysioterapiasta, akupunktiosta tai hieronnasta.
Christelin antama akupunktiohoito tehosi niin hyvin, että kaikki lääkkeet voitiin jättää pois. Akupunktio oli selvästi myös Viirun mielestä nappi valinta, sillä jo puolessa matkassa alkoi piipitys autossa ja hihna kireällä vedettiin aina vastaanotolle! Joku neula joskus saattoi aluksi hieman nipistää, mutta yleensä Viiru ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota.
2021 syksyllä tuli paha kipukohtaus, joka vei eläinsairaalan päivystykseen
Tällä kertaa matkaan lähti tulehduskipulääkkeiden ja Neurontinin lisäksi opiaatteja ja Parasetamolia. Niillä ei saanut Viirua kivuttomaksi, joten heti maanantaina soitin Christelille ja kerroin päätyneeni siihen, että tyttö saisi lähteä viimeiselle matkalleen tutuksi tulleen eläinlääkärin saattamana.
Christel onneksi ehdotti, että kokeillaanko kuitenkin ensin vielä akupunktiota
En suoraan sanoen uskonut ihmeisiin vielä tuolloin, mutta ajattelin ettei se vie kuin hetken kokeilla. Vastaanotolta lähdettiinkin sitten juoksujalkaa, sen minkä hihna myöten antoi ja sitten saikin varoa, ettei joka ojan yli yritä hyppiä! En ollut uskoa silmiäni! Lääkkeet jäivät pikkuhiljaa kukin vuorollaan kokonaan pois. Hoitoväli on ollut voinnista riippuen 2-5 viikkoa.
2022 syksyllä alkoi tilanne huonontua äkisti. Jälleen reissu ortopedille ja tällä kertaa olin jo aika varma, että tästä ei kunto enää kohene. Otettiin uusintakuvat ja ne vasta hurjat olivatkin! Ortopedi ihmetteli, kuinka tyttö ylipäätään vielä kykenee kävelemään. Päädyttiin kuitenkin testaamaan, kuinka tutut pistokset ja lääkkeet tehoavat.
Soitin Christelille varmuuden vuoksi sopiakseni jo valmisteluja viimeiselle matkalle, mutta päätettiin antaa akupunktiohoitoja normaalia tiuhempaan tahtiin. Tälläkin kertaa akupunktio tepsi ja pian vedettiin normaalilenkkejä aivan kuten aina ennenkin ja vietettiin lääkkeetöntä elämää.
Nyt 10-vuotiaalle Viirulle annetaan kerran kuussa Cartrophen-pistos akupunktiohoidon yhteydessä, mutta kipulääkkeitä ei olla tarvittu
Voimat ovat alkaneet hiipua ja selvästi jo vanhuus alkaa näkymään. Mieliala on silti yhä pirteä ja kovasti leikkiäkin tekisi mieli talon ”nuorison” kanssa. Pelkään, että ensimmäiset liukkaat tulevat olemaan liikaa. Toisaalta, onhan ihmeitä tapahtunut ennenkin, joten eihän sitä koskaan tiedä! Olemme jo pitkään eläneet päivä kerrallaan, joten kun aika koittaa niin se koittaa. Nautimme joka hetkestä siihen asti. Ainakin Viiru, koska onhan tuota ”mummokoiraa” nyt tämän matkan aikana sorruttu aika lailla jo hemmottelemaan.
Ikuisesti lisävuosista kiitollisena,
Päivi ja Viiru”
Blogissani jaan kokemuksia akupunktiohoitojen hyödyistä ja otteita matkastani eläinlääkärin ammatista akupunktioterapeutiksi.