Ripan tarina omistajansa kertomana:
”Kaksi ja puoli vuotta sitten (2019), kun Ripa oli 2,5-vuotias, metsälenkillä tapahtunut trauma laukaisi Ripalle wobblerin syndrooman oireet. Metsälenkillä toinen koira kaatoi Ripan selälleen kovalla voimalla ja Ripa jäi siihen paikkaan kivusta ulvomaan. Trauman jälkeen Ripa alkoi oireilemaan satunnaisesti. Makuuasennosta nouseminen ja pään kääntäminen oli vaikeaa, tietyt liikkeet saivat aikaan vinkaisun jne. Magneettikuvissa näkyi hermoahtauma selkärangan- ja ytimen välissä. Viisi kuntouttavaa kuukautta sisälsivät mm. kipulääkkeitä, fysioterapiaa, hierontaa, mutta ei akupunktiota ja näin jälkeen päin mietin, että miksi en antanut akupunktiolle jo silloin mahdollisuutta…
Seuraavat kaksi vuotta Ripa oli oireeton ja arki normaalia, kunnes… Tänä vuonna (2022) tammikuussa lumihanki ja liukas jää saivat aikaan Ripassa samoja oireita, joita oli wobblerin oireiden puhjetessa.
Päätin antaa vihdoin mahdollisuuden akupunktiolle
Otin yhteyttä Christeliin ja hän kehotti ehdottomasti kokeilemaan akupunktiota. Lähdimme ensimmäiselle hoitokerralle ja jo pihaan tullessa oli hyvä tunnelma, kotoisa ja miellyttävä miljöö. Ripa on arka uusia ihmisiä kohtaan, mutta Christelin rauhallisuus tarttui nopeasti. Toisen hoitokerran jälkeen vaste oli silmillä nähtävissä. Talven aikana tullut kankeus hävisi ja Ripaan tuli ihan uutta virtaa, mitä sillä oli viimeksi pentuna. Pieniä tekoja ja tapoja tuli arkeen, joiden loppumisen olin laittanut vanhenemisen piikkiin.
Maaliskuussa kuitenkin historia toisti itseään, kun metsässä toinen koira juoksi Ripaa päin kaataen tämän pahasti, taas. Seuraavana päivänä Ripan ei itse noussut makuuasennosta ylös. Kovat kipulääkkeet neurologilta ja soitto Christelille, josta alkoi tehostettu akupunktio kolmena peräkkäisenä viikkona.
Kipulääkkeet lopetin etuajassa, koska akupunktiosta oli niin iso apu
Fenixlinnun lailla Ripa on taas noussut tuhkasta, kipua ei näy arjessa kuten ei lääkkeitäkään. Akupunktion ansiosta tämän vuoden kuntoutus on ollut älyttömän nopeaa ja vähälääkkeistä. Christelin taidot antoivat Ripalle ja meille lisää yhteistä aikaa, jota ei tarvitse lääkkeillä turruttaa. Olemme äärettömän kiitollisia hänelle ja jatkamme käyntejä satunnaisesti ylläpitäen Ripan hyvää oloa. Akupunktio oli hoitomuoto johon en aiemmin uskonut, pidin sitä huuhaana ja tehottomana. Nyt kun olen nähnyt sen vaikutuksen, en voi kuin suositella sitä!”
Blogissani jaan kokemuksia akupunktiohoitojen hyödyistä ja otteita matkastani eläinlääkärin ammatista akupunktioterapeutiksi.