Kuinka päädyin akupunktion pariin?

Innostuin akupunktiosta alun perin opiskeluaikani loppusuoralla Münchenissä, kun poikani syntyi. Synnytys venyi pitkäksi ja koska se oli kotisynnytys, se olisi tarkoittanut sairaalaan menoa. Vuorossa oleva kätilö laittoi minulle akupunktioneulat, jonka jälkeen saman tien keho siirtyi ”synnytysmodukseen”. Yhtäkkiä kaikki sujui ongelmitta. Olin aivan haltioissani miten viisas keho oli tuossa tilanteessa ja miten nuo pari pientä neulaa auttoivat sitä pääsemään parhaaseen lopputulokseen. Silloin ajattelin heti, että tätä minä haluan oppia tekemään.

Aloitin työt Suomessa puolitoista vuotta myöhemmin. Silloinen koiramme, ison saksanpaimenkoiran kokoinen müncheniläinen katukoktaili alkoi kärsiä vanhuuden oireista, autoon hyppääminen oli haasteellista. Mietin että koirahan oli vasta 9 vuotias, ei tämä nyt vielä saa vanhentua. Niinpä kävin silloin (vuonna 2000) häthätää viikonloppukurssin akupunktiosta, kun koululääketieteellä ei ole oikein muuta vastausta tähän ongelmaan yleensä kuin kipulääkitys. Ja vaikka en mielestäni osannut vielä mitään, neulat auttoivat koiraamme niin hyvin, että sen hyppäämisvaikeudet loppuivat siihen. Se eli 14 vuotta ja jouduin loppujen lopuksi päästämään hänet viimeiselle matkalle sydämen takia. Se pystyi hyppäämään autoon vielä loppuaikoinakin.

Oma koiramme oli ensimmäinen potilaani, ja se rakasti neulojen tuomaa hyvää oloa

Olin niin innoissani miten neulat toimivat koiramme kanssa, että kävin IVAS:in (International Veterynary Acupuncture Society) pidemmän akupunktiokoulutuksen Helsingin eläinlääketieteellisessä ja valmistuin siitä vuonna 2002. Tämän koulutuksen myötä aloitin tekemään koko ajan enemmän akupunktiohoitoja, vaikka se oli osittain haasteellista kunnaneläinlääkärin ammatissa. Moni lehmäkin sai kyllä apua neuloistani.

Halusin koko ajan kuitenkin vielä syventää tietojani ja huomasin, että eläinten omistajat olivat myös todella kiinnostuneita akupunktiosta heille itselleen. Mikäpä sen hienompaa kuin voida auttaa myös omistajaa paranemaan. Perheessämme oli tuohon aikaan 2 lapsen lisäksi 7 hevosen talli, 3 koiraa, 4 kissaa ja 2 pupua. Niinpä arjen pyöritys työn ohella esti kuitenkin jatko-opintojen toteutumisen pidemmän aikaa.

Nykyään eläinlääkärin vastaanoton vieressä on ihmisille oma hoitohuone

Vihdoinkin 2012 syksyllä aloitin 3,5 vuotta kestävän klassisen akupunktion koulun, mistä valmistuin alkuvuonna 2016 ihmisten akupunktioterapeutiksi ( ISA International School of Acupuncture). Tämä koulutus toi minulle kaipaamaani syvyyttä hienoon, ikivanhaan kiinalaiseen lääketieteeseen ja akupunktioon. Myös eläinten akupunktioon sain vielä paljon laajemman käsityksen tätä kautta. On ollut myös hieno huomata miten innoissaan eläinten omistajat ovat ottaneet tämän mahdollisuuden vastaan. Todella moni omistaja hoidattaa itsensä ja koiransa peräkkäin, näin tulee molemmat hoidettua samalla kertaa.